Niin rikki ja väsynyt, kipeä, etten jaksa puhua.

Tänään matkalla Kn luo taksissa mietin, että tänään en puhu muusta, kuin uppomunista, etten pysty, että mua sattuu niin saatanasti, että en pysty puhumaan muusta. Mua sattuu niin paljon, että haluan puhua jostain muusta. Vaikka sitten uppomunista. En saa henkeä, taaskaan. Disso on kovaa vauhtia taas nostamassa päätään tähän iltaan ja musta tuntuu pahalta. Enkä edes hoida itseäni. En jaksa. En jaksa mitään. Itkettää. Mutta ei kuitenkaan, koska en jaksa sitäkään. Minua sattuu liikaa. Kaikki sattuu. Se, että kaikki on ääripäissä. Mikään ei ole normaalia. Kaikki sattuu.