Elämän ihmeellisyys ja onni.

Elämä on täys pieniä ihania yksityiskohtia ja iloja. Olen surullinen vieläkin. Mutta tänään olen saanut taas hymyillä. Tänään olen saanut sanoa tärkeitä asioita ääneen. Aina, kun ajattelen niitä asioita,joita tänään olen saanut Klle sanoa, mun sydän meinaa revetä. Niin paljon ne asiat merkitsee. Tätä mä pelkäsin. Tulee sattumaan ihan saatanasti, kun joku päivä se katoaa mun elämästä. Mut sitä se elämä kai on, kipua. Ja siihenhän mä olen tottunut. Vaikka voin sanoa, että sata kertaa mielummin kävisin vaikka 2011 syksyn uudestaan läpi, kun luopuisin siitä ihmisestä. Se kipu, mitä 2011 oli, tuntuu siltä, että siitä voisin selvitä uudestaankin. Mutta Kn lähtö on sellainen asia,etten tiedä, miten siitä voin selvitä. Se sattuu varmasti niin paljon. Vaikka tyhmähän mä oon, kun sitä nyt jo mietin, että miltä se tuntuu sit. Mut kun mä tavallaan jo tiedän, koska oon käynyt näitä samoja juttuja läpi ennenkin. Pitäs vaan nauttia siitä, mitä nyt on jäljellä. Ja sen aijon tehdä. Ihmeellistä on se, että oikeesti, tiesin heti, kun sen näin, että tässä on nyt joku, josta pitää tarttua kiinni. Ennen  kun oltiin edes moikattu. Mä tiesin heti, ei tarvinnut miettiä kahta kertaa. Siistiä.  Kyllä mä oon aika varma siitä, että se on joku enkeli. Vaikka on niitä muitakin enkeleitä, tuntuu, että mulle niitä on suotu tässä elämässä tosi monta. A tarjosi yllättäen apuaan ja tukeaan, en osannut odottaa yhtään. Tai jotakin osasin. Mutta en ihan tällaista. Jostakin noita enkeleitä aina tupsahtaa, kun niitä tarvii kaikista eniten. Halaus kaikille mun enkeleille, edellä mainituille varsinkin, oikein iso ja suuren suuri ja lämmin syleily. Sellainen, josta varmasti tarttuu kiitollisuus ja lämpö. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin se, että välittää sydämestään toisesta, osoittaa sen ja toinen nappaa siitä kiinni. Wau. <3