Mä vihaan talvea, mut mä vihaan myös syksyä, okei, vihaan myös kevättä ja kesää, mutta en siinä määrin, kun syksyä ja talvea, kuitenkaan. Tänään taas saanu kokea sen ihanan tunteen, kun lonkka ilmoittaa olemassa olostaan ja istuma-asento menee vinoon kivusta. Hermokivut kun ei tästä kylymästä tykkää yhtään. Ja nyt, kun en ees pääse kävelemään sitä määrää, mitä pitäis jotta kivut pysyis poissa, ne on vielä kamalampia. Ja tuntuu kamalammalta, kun asialle ei oikeesti oikein voi mitään. Ja sit se istuma-asento. Selkä menee käyrälle ku istuu vinossa ja sit menee niskatki jumiin. Mutta, suurin huoli on siis se, että tässä jo muutaman vuoden aika sujuvasti oon istunut kokoajan ihan tosi vinossa (ei näy ulospäin ehkä, koska oon niin läski), ja siitä seuraa semmonen juttu nyt pidemmän päälle että selkään tulee mutkaa. Ja kun lihakset ei toimi, ni ei sitte pysty sitä mutkaa korjaamaan enää samaan malliin, kun silloin, kun kävelin. Josta voimme ehkä siis päätellä, että skolioosi alkaa kivasti hiipimään sieltä selän takaa tähän mailmaan. Ei hyvä. Odotettavissa oleva juttu ollu jo pitkään ja lääkäritkin siitä varotelleet, mut jotenkin, tuntuis jo, että eiks nyt ois jo aikalailla tarpeeks kaikkea? Ehkä ei. Tottakai mun tuoliin joutuminen pahentaa asiaa ehkä semmosen 100% koska kunnossa pito on nyt oikeestaan miltei mahdotonta asian osalta. Vituttaa, kun mä vaan romahdan ja rupsahdan, mun keho ei kestä. Pyllystä.
Ja toinen "kiva" juttu tässä syksyssä ja talvessa on se, että mun jalat muuttuu, varsinkin nyt, kun istun, ihan sinisiks kun ne kylmenee. Ja sit tulee suonenvetoja ja kaikkee muuta. Ja paleltumia. Ja on kylymä, tietty. Ja nyt, kun on taas lihonnu tän istumisen seurauksena, ni ei ole enään sekään asia niin yksinkertasesti hoidettavissa, että laittas vaan villasukat ja hierois jalkoja ja kävelis ympäriinsä, kun en ylety läskeiltäni villiksiä laittamaan jalkaan, enkä pysty kävelemään, enkä siis myöskään yletä jalkoja hieromaan, enkä kyllä okeesti oman arvokkuuteni edes jossain määrin säilyttääkseni myöskään aijo siihen asiaan pyytää apua, mikä tietysti tekee tilanteelle sellaisen vaikutuksen, että oma on vika, kun en apua pyydä, mutta koska koen sen alentavana, en aijo apua pyytää, niin tyhmää kun se varmasti onkin. Hieno juttu siis sekin. Ihan helvetin hauskaa ja rimukkaan kivaa syksyä ja talvea koko sakille siis, teille kaikille, jotka kykenette edellämainittuihin asioihin, raajojen kokonais valtaisesta liikuttelusta villasukkiin saakka ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti