Tyhjää.
Mä ajattelin, että nyt pitää vaan kerätä kaikki palat ja pitää itteni kasassa, taistella ja olla rohkea. Muuta ei voi. Mut mä en ole siinä hyvä. Tänäänkin nukuin koko päivän. Ja voin sanoa, että nautin siitä, ettei tarvi kokoajan olla hereillä ja pelätä tai miettiä. Pitää hengittää. Perjantaina tietää, mitä tapahtuu. Mut kyllä se iski aika reippaasti naamalle, kun tajusin, että niin, ei tää, vaikka jotaki tehtäiski, muuta muuta kun sen päänsäryn. Kaikki muu jää. Eikä välttämättä sitäkään. Ja mulla ei ole mitään käsitystä, että mitä mä sitte teen. Miten mä jaksan ja selviin. Pakko sitäkin on miettiä. Oon muuten ihan tyhjän päällä sen jälkeen. Totuushan on se, että näin en voi elää. Mutta nyt kun olen miettinyt, tajuan, että arki jo valmiiksi, ilman kipua on tosi raskasta, en siis tiedä, jaksanko sitä kuitenkaan, vaikka kipu häviäiskin. Tavallaan on paineet jaksaa, kun kaikki odottaa sitä. Mut samalla tiedän, ettei se paljoakaan helpompaa tule olemaan siltikään, taistelua se vaatii, siltikin. Välissä ajattelin jotenkin, että kun saan tähän ratkaisun, kaikki selviää ja mä jaksan taas. Ja nyt herään siihen totuuteen, ettei se välttämättä mene niin. Että olisin naivi ja hullu, jos luottaisin sokeasti. Mutta en kai voi muuta, kun nyt luottaa, koska muuten en kyllä jaksa, edes perjantaihin. Mikään muu ei pelota, kuin se, että mitään ei tehdä tai että tehdään ja ei onnistu. Viimeisin, ehkä eniten. Koska sitten täytyy taas yrittää keksiä jotain, millä jaksaa, väkisin. No joo. En tiiä. Mä tykkään tietää mitä mä teen jos joku ei toimi, mä tykkään, että mulla on suunnitelma johon voin luottaa. Mua pelottaa ja mä en jaksa tätä, jos tää jatkuu. Mut samalla mä oon tosi utelias. Jos tää ei kestäiskään koko mun elämää? Jos mulla ois mahdollisuuksia myöhemminkin, jotain ratkaisuja? Joita pitäis vielä odottaa, mutta ne olis olemassa? Ja siks mä taistelen, jos onkin ratkaisuja. Joista en tiiä vielä mitään. Voi olla. Ja niin kauan, kun musta siltä tuntuu, en voi lähteä. Kaikki, mitä mulla on elämässäni, on se odottelun arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti