keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Synkkiä asioita ja salaisuuksi menneisyydestä ja kovaa kipua...
Ote Torey Haydenin kirjasta Hiljaisuuden lapset. "Kipeä kohta on tupaten täynnä asioita, joita ei voi kertoa. Tavallisesti ne ovat pahoja asioita. Pelottavia asioita. Ja mielen on keksittävä erikoisia temppuja, joilla kipeä kohta pysyy suljettuna niin, etteivät nuo pahat pelottavat asiat pääse pujahtamaan kaikkien muiden ajatusten sekaan. Kipeä kohta on lukittava todella lujasti, ja silloin ei tietenkään pääse sinne sisään kovin helposti. Ellei näin tee, silloin mieleen ei jää yhtään tilaa muille ajatuksille. Kun tekee näin ensimmäisen kerran, kun järjestää sellaisen säilytyspaikan ja onnistuu sulkemaan sen, on helppo kuvitella, että ne asiat ovat nyt poissa. Mutta oikeastaan käy aivan PÄINVASTOIN. Se noissa kipeissä kohdissa niin kummallista onkin.Kipeä kohta on kuin pakastin. Kaikki pysyy siellä ihan tuoreena, ne sinne pistetyt asiatkin tuntuvat tapahtuneen juuri äsken. Niinpä jos vahingossa tulee avanneeksi sen kipeän kohdan oven ja katsoo sisälle, sattuu taas aivan hirvittävästi. -- Se, mitä sinulle tapahtui, on jotakin joka vain tapahtui. Se ei tapahtunut siksi, että olisit paha ihminen. Eikä se, että se tapahtui, ole tehnyt sinusta pahaa ihmistä. Se vain tapahtui. Ja nyt on aika panna sille piste. On aika avata sen kipeän kohdan ovi ja ottaa kaikki roju sieltä ulos. Ei sitä varten, että se heitettäisiin menemään, sillä se on osa sinun muistojasi, osa sitä mikä tekee sinusta sen mikä sinä olet. Sen sijaan on aika tehdä niistä asioista tavallisia. Puhua niistä kunnes ymmärrät, miltä sinusta tuntui, mitä sinä teit, mitä toiset ihmiset tekivät. Puhua niistä kunnes ne eivät ole enää mitään kipeän kohtasi salaisuuksia, jotka pysyvät aina tuoreina ja pelottavina, puhua niistä kyllästymiseen asti. Silloin ne muuttuvat vain tavallisiksi muistoiksi, samantapaisiksi kuin kaikki muutkin elämäsi muistot." Juuri näin, mulla on käynyt. Raotin muistoa, isäni itsemurha yrityksestä, jonka aikana olin läsnä lapsena...Ja tuo kaava on niin juuri mun ajatuksista, ettei paremmin voisi kuvata. Surua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti