Tyhjää....tyhjää...tyhjää...

Pelottaa, että hukun tähän tyhjyyteen...pelottaa, että taas jotakin peruuttamaton teen, tai ainakin yritän. Se ei ole kaukana...Minä en haluaisi hengittää. Haluaisin kuolla, tähän paikkaan ja jättää kaiken taakseni...Sanoa, etten koskaan syntynytkään...Olen niin paha ihminen...tai en minä ole, mutta osa minusta on. Enkä kestä sitä. Tuntuu, että levy junnaa paikallaan...ettei mikään muutu, vaikka raataisi kädet verillä. Vaikka päivästä päivään kyntää satoa, hiki virraten ja verta oksentaen...Mikään ei koskaan muutu. Ei koskaan. Aina tämä paha olo palaa..Aina kipu palaa..Koskaan en saa lopullista rauhaa. No, pitäisi kai olla jotenkin kiitollinen siitä, että oli edes tauko...mutta se tauko, ei ollut kovin pitkä...Vain sen mittainen, että voin taas seuraavat 15 vuotta antaa mennä kaiken päin vittua, ihan vaan vituiksi menemisen ilosta. Olen ollut huono ihminen. Huono tytär. Huono sisar. Paska ystävä. Huono potilas. Huono opiskelia. Ja sitäkin huonompi, ihan kaikessa, mihin ryhdyn. Minun kehoni on 17 vuotiaan siaan, 70 vuotiaan tasolla...Paikkoja kolottaa ja joka paikkaa särkee, "iän tuomia" kilojakin on kertynyt, ihan liikaa. Mulla on ongelmia on eläkeläisellä konsanaan. Toivon, todella, että ne ongelmat, tappavat mut pian...Koska en jaksa enää elää näin. Ei tämä ole mitään elämää...Kun osaisin edes itkeä...taas tuntuu, että kaikki kaatuu..mä niin kerkisin luulemaan, että kaikki se paska, tai ainakin osa siitä, olis lopullisesti ohitettu...Mutta ei, se tulee kaikki takaisin. No, millä mä nyt muka siitä eroon pääsisin? :D Naurettava ajatus. Nytkin, mun pitäs olla jo nukkumassa, että jaksan aamulla kouluun...vihaan tätä mailmaa. Vihaan itseäni. Vihaan itseäni, koska olen pelkkä vitsi. Tosi iso erehdys. Mikä tarkotus tällä kaikella paskalla oikeen voi olla...en vaan ymmärrä. saatana. Melkeen uskallan sanoa, että vielä ennen kun kerkiän 30 täyttämään, olen hirressä.