maanantai 10. maaliskuuta 2014

Sumussa tarpomista.

Väsyttää ja sattuu. Henkisesti ja fyysisesti. Päätä särkee kokoajan, perjantaina on töölössä kirurgin aika taas aiheesta. Joulun alla leikattiin, eipä näytä auttaneen. Tässä joutuu taas aloittamaan sen asian miettimisen, että jos mikään ei auta, kun vaihtoehtoja ei niin hirveesti paljon ole. Kestänkö? Jos ja kun en, mitä teen? Itsemurhan? Monta kysymystä. No...ensin katsotaan kaikki lääketieteen kortit. Mut silti se on mielessä. Mitä jos apua ei löydy. Pelottavaa. Pelottaa se, että tiedän aiheesta niin paljon. Tiedän, mikä on todennäköisin seuraava askel ja tiedän, ettei se todellakaan ole varma apu. Lisäks pitäis laihtua ja tehdä muita suoritteita. Yök. Mä meinaan oksentaa, kun katon peiliin.
  Tänään oli K:n kanssa taas hyvät keskustelut. Tuntui, että sain siihen ihan erilailla yhteyden nyt. Oltiin ehkä, ainakin sen olemuksesta päätellen, puheenaiheessa sen mukavuusalueella ja sellaisella alueella, että se ties mistä puhui ja suhtautui siihen jotenkin palolla. Kyllä mä vähän aavistelin ja arvasin ja aistin, että se on varmaan elukka tyyppinen. Oli kivaa, kun se oli niin kiinnostunut aiheesta ja kaikesta. Ja mä sain huomata, että hahaa, tässä on taas yks juttu missä olen hyvä ja mistä tiedän paljon. Oli kiva, kun K kannusti mua ja oli niin innoissaan itekkin, lupas pitää korvat ja silmät auki asian suhteen. Sen mielestä on hyvä, että otan nyt sen kissan, kun se jostain vaan ilmestyis. Se tuntu jotenkin tajuavan taas ihan hullun hyvin. Sen, miten paljon oikeesti eläimeen voi kiintyä ja miten raskasta ja rankkaa se on, kun se kuolee...sit se oli tosi kiinnostunut, erilailla, kun jostain terveys jutuista, vaikka on se niistäkin kiinnostunut ja jotenkin tosi empaattinen ja aina mukana koko elämässä, mut tästä se jotenkin oli erityisen kiinnostunut. Varmaan liittyy siihen mun oletukseen (ei tietoon mutta vahvaan oletukseen) että sillä on tietoa aiheesta ja kokemusta niin paljon, että se pystyy tajuumaan. Siinä kohtaamisessa jaettiin taas pala sydäntä. Oli hyvä keskustelu. Tosi hyvä. Siistiä, kun on joku jonka kanssa voi tostakin aiheesta jutella ja toinen ymmärtää.